Kirstin koulu aloitti syyslukukauden 2011 alusta kun Keski-Espoon koulusta oli lakkautettu yläkoulu melkoisen väännön jälkeen. Vaikka päätös ei ollutkaan vanhempien eikä opettajien — lapsista puhumattakaan — mieleen, ei sitä jääty murehtimaan. Huono päätös jätettiin taakse ja käännettiin opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan lupaukset lopettamispäätöksen 7. kohdasta lasten ja henkilökunnan eduksi.
"7) Lautakunta kehottaa suomenkielisen opetuksen tulosyksikköä suuntaamaan Keski-Espoon koulun oppilaille ja henkilökunnalle tässä muutostilanteessa tarpeelliset tukitoimet siirrosta aiheutuvien haittavaikutusten minimoimiseksi ja hyvän henkilöstöpolitiikan toteuttamiseksi. "
Muutoksen myötä koulun opettajia vaihtui. Yläkoulun opettajat rehtori mukaanlukien siirtyivät pääasiassa toisiin kouluihin. Osalla muihin yläkouluihin siirtyvillä oppilailla olikin uudessa lähikoulussa tuttuja opettajia. Keski-Espoon koulun vararehtorin saatua paikan Kirstin koulun rehtorina koulua lähdetiin kehittämään optimistisesti hyvin tuloksin koko henkilökunnan sitoutuneena uuden kehittämiseen.
Toivoin, että uuden johtokuntakauden olisi voinut aloittaa positiivisella kirjoituksella. Valitettavasti tarinaan tuli jälleen uusi antagonisti — suomalaisissa kouluissa ikävän yleinen sisäilmaongelma. Aikaisemmin 1970-lukulaisen koulurakennuksen ongelmat liittyivät lämpötiloihin. Pakkasella luokan ikkunaseinällä lämpötilat olivat pahimmillaan 10 asteen alapuolella. Ilmanvaihtokaan ei ollut ihan parasta luokkaa, mutta väljät ikkunat tarjosivat raitista ilmaa lämpötilan ja energiatehokkuuden kustannuksella.
Vuosien saatossa rakennusta on korjattu useaan otteeseen. Kattoa on korjattu useaan otteeseen, akustointilevyt vaihdettu vähemmän pöllyäviin ja niin edelleen: 2010 vuodesta lähtien on neljä korjausta tehty tai tekeillä. Alapohjaa on korjattu useaan otteeseen jokaisella vuosikymmenellä eikä se vieläkään ole kunnossa vaan vuotaa kosteutta ja rakennusaikaisista jätteistä peräisin olevaa pölyä ja mikrobeja.
Ikkunat uusittiin 2010, mikä muutti ilmanvaihtoa ja todennäköisesti kiihdytti rakenteissa olevan kosteuden synnyttämän mikrobikasvuston itiöiden leviämistä sisäilmaan. Parin viimeisimmän lukukauden aikana niin oppilaiden kuin henkilökunnan oireilu on kasvanut ja tämän perusteella Espoon kaupungin Tilakeskus on tehnyt sisäilmatutkimuksen.
Kolmekymmenseitsemänsivuinen raportti ei ole miellyttävää luettavaa. Vaikka opettajat ovatkin mukavia, ei tunnu kivalta lähettää koululaista oppimaan paikkaan, josta todetaan "Sisäilman mikrobipitoisuudet olivat tehtyjen analyysien mukaan osin erittäin runsaita." Kuitupölyä löytyy raja-arvoja ylittävää määrää ja vaikka ilmanvaihto ei tarjoa terveellistä ilmaa, melua se saa aikaiseksi auditoriossa yli tuplasti asumisterveysohjeen raja-arvoihin nähden. Monessa luokkahuoneessakin raja-arvo ylittyy selvästi.
Tulosten perusteella on selvää, että asian korjaamiseksi tarvitaan nopeita toimia. Paljonko maksaa yhteiskunnalle jo lapsena menetetty työkyky tai korkeasti koulutettun opettajan sairaseläköityminen? Kaupungin Tilakeskuksen tehtävä olisi tarjota toimivat ja terveelliset tilat, maksetaanhan näistä tiloista vuokraa. Tämä vain ei tunnu toimivan, mutta se analysointi olisi erillisen jutun aihe.
Ensiapuna tiloihin on keväällä 2013 tuotu ilmanpuhdistimia, mutta näillä vain lievitetään oireita. Rakennus tarvitsee joka tapauksessa perusteellisen peruskorjauksen, pienet korjaukset vain siirtävät korjausta eteenpäin kasvattaen kustannuksia. Niin tai näin, lapsille ja opettajille pitää tarjota terveellinen työskentely-ympäristö.
Kirstin koulu ei luonnollisesti ole Espoon ainoa sisäilmaongelmista kärsivä koulurakennus. Tapiolan [http://espoo04.hosting.documenta.fi/kokous/2013274735-5.HTM] ja Veräjäpellon [http://espoo04.hosting.documenta.fi/kokous/2013274735-4.HTM] koulut ilmeisesti saavat ratkaisunsa ensi viikon kokouksessa, mutta Kirstin koulu ei, vaikka opetustoimen mukaan nämä kolme koulua ovat kiireellisintä ratkaisua kaipaavat.
Missään tapauksessa ei voida jäädä odottamaan varsinaisen peruskorjauksen aloittamista parhaimmillaan parin vuoden päästä vaan oppilaat on saatava mahdollisimman pian "turvaan" tervellisiin tiloihin. Yleisesti Espoossa käytetty ratkaisu - sijoittaminen lähikouluihin - ei onnistu tilanpuutteen takia. Eräissä kouluissa on jo valmiiksi muualta tulleita evakkoja. Paras ratkaisu olisi
Yksi vaihtoehto voisi olla tulevan Suviniityn koulun tontin hyödyntäminen paviljonkien sijoituspaikkana. Suurelle osalla koulun oppilasta koulumatka ei olisi oleellisesti pidempi. Suurempi haaste tässä ratkaisussa on liikuntatilojen järjestäminen.
Mielenkiinnolla odotan kesäkuun kokouksen esityslistaa. Viimeistään siinä kokouksessa — mikäli asiaa ei käsitellä ylimääräisenä asiana 14.5 — tulee tehdä päätös tilapäisistä opetustiloista. Mikäli ratkaisuna olisi paviljongit Kirstin tai Suviniityn tontille, näiden perustukset ehdittäisiin tehdä vielä ennen talvea ja ainoastaan syyslukukausi jouduttaisiin olemaan riskitilassa.
Olen hyvin pettynyt, mikäli oppilaiden ja opettajien terveyden kannalta hyvää päätöstä ei saada ennen kesää. Yläkoulun lopettamispäätös olisi lautakunnalta onnistunut viikossa, jos emme olisi pistänneet hanttiin. Tuolloin kysymys oli pienestä säästöstä, nyt on kysymyksessä yli 20000 henkilövuoden elämänlaadusta — siis yli miljardista eurosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti